Uuuu…

Jännittävää, ukkonen jyristelee ulkosalla. Vielä ei näyt vesisadetta, mutta tummat pilvet ovat maalanneet taivaanrannan :O jännittävää. Ei muo nyt niinkään haittaisi pieni ukkosmyräkkä, itse asiassa se olisi aika hauskaa :D

Täällä vain köllötellään sängyssä. Puoliskokin näyttäisi olevan aika väsyksissä. Pikkuneiti ihastelee Barbababa videotaan. Mummin kanssa ulkona oli ollut niin riemukasta, että sillä aikaa kun me kävimme puoliskon kanssa lähikaupassa, neiti oli nukahtanut sohvalle. Voi pientä. Siinä on semmonen aarre, että ei voisi parempaa tai kalliimpaa olla. Iltasin en malttaisi lähteä hänen makuuhuoneen ovelta pois, kun katson sitä nukkuvaa pikkuihmistä. Hän on niiiiiiin rakas <3

Tänään söimme perinteiseen tapaan kanaa, riisi-ohraa, salaattia raejuuston kera. Täytyy myöntää, että nämä helteet ovat saaneet minut lankeamaan jäätelön herkutteluun, mutta muuten olen kyllä pysynyt lujana. Esimerkiksi leipää en ole vieläkään syönyt, vaan edelleen leivätön kausi jatkuu. Hei, ja arvatkaahan vain mitä, myös puoliskoni on alkanut innostumaan terveellisemmistä elämäntavoista. Olen niiiiin iloinen ja innoissani, että hän yrittää ottaa Nicotiinipurukumit käyttöön ja vähentää näin tupakanpolttoa! Hienoa. Tänään hän valitsi illan leffaherkuiksi sokerittomia salmiakkeja… voi jestas :) Myös hedelmäcocktail mehussa veti häntä puoleensa. Niin, ajatella miten hienoa, jos olen tartuttanut ”terveysintoiluni”häneenkin. En siis todellakaan peräänkuuluta yhtä suurta fanaattisuutta kuin mitä itse pidän toisinaan yllä, mutta pienikin liike parempaan suuntaan on hyvä asia!

Jokohan sitä vettä tulee tuolla…ainakin ikkunasta puhaltaa ihana kesäinen tuoksu, sateen tuoksu… vähän multaa ja ruohoa…hei siellä sataa! WAU!

Tänään varmaan katsomme loppuun eilen aloittamamme elokuvan Zombieland. Olin hieman epäileväinen sen elokuvan suhteen, mutta itse asiassa se vaikutti erittäin hauskalta. Nimenomaan hauskalta! Jos hyvin käy, katsomme ehkä toisenkin elokuvan. Listalla olisi mm. Cherlock Holmes (kestää kyllä yli kaksi tuntia). Katsotaan. Puoliskolla on nimittäin huomenna jälleen aikainen herätys töihin ja meidänkin pitäisi lähteä (minä, pikkuneiti, mutsi ja faija) ajelemaan broidin perheen luokse aina Loimaalle saakka. Siellä vietetään heidän poikansa synttäreitä :) Huoh, sehän tietää siis…kahvia ja pullaa, ou jee, hyvällä omallatunnolla ;)

Ihan tuo sateenropina :) pikkuneiti on pukenut karvahatunkin päähänsä… ja talvisaappaat, ihastelee parvekkeella sadetta ja ukkosta. Voi toista.

Meillä on erittäin seesteinen vaihe meneillään. Kaikki vain tuntuu olevan suhteellisen täydellistä. No mikään ei koskaan ole täydellistä… aina löytyy jotain valittamisen aihetta ;) mutta käytännössä katsottuna kaikki on täydellistä. Me vain olemme… Äskenkin köllittiin sängyllä. Laskin pääni puoliskoni vatsan päälle ja hän silitteli muo. Tuuletin puhalteli mukavasti viileää ilmaa ikkunasta iholle… ihana hetki. Iltaisin käymme lähes poikkeuksetta käsi kädessä nukkumaan. Pieniä hienoja hetkiä. Toinen nipistelee varpaista, minä puristelen pakaroista ;) Suukottelua kaupan hyllyjen välissä <3 Semmosta pientä kivaa… tekee päivistä arvokkaita. Käytämme paljon hellittelysanoja toisistamme, usein aika hassuja, mutta kuitenkin. Olemme jotenkin niin samanlaisia, vaikka tietyissä asioissa ehkä myös hyvin erilaisia. Pari päivää sitten oli hieman kipinöitä ilmassa. Taisin itse olla taas kerran hieman herkällä tuulella, otin jostain asiasta…jota en edes just nyt muista, hirveesti itseeni ja olin aivan myrtsi ja murheen murtama koko illan. Olen kuitenkin iloinen, että se ilta ei päättynyt mihinkään yltiöpäiseen kiukutteluun… vaan jo seuraavana päivänä tilanne alkoi olla oli. Saimme kerrankin hillittyä itsemme… Jäimme toistemme viereen :) Me emme nimittäin tappele kovaan ääneen, olemme sellaisia hiljaisia sodankävijöitä. Usein lähdemme eri suuntiin kun alkaa nyppimään… Se on niin helppoa kun on omat asunnot, se on vähän liiankin helppoa, mutta tuona iltana niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka oli lähellä… :) Edistystä siinäkin mielessä. Sormukset on ja pysyy käpälissä…toivottavasti forever! Elämästähän ei koskaan tiedä.

Jokohan sitä olisi taas tullut mietittyä elämää tarpeeksi. Pikkuneiti istuu kuulema pulkassa parvekkeella peiton alla :D Voi toista! Pieni rakas!