Yleisön pyynnöstä!

Puhelinkuvat2015 029
Hih, tällaiset whatsappi terkut tuli töihin tyttäreltä :D Vaikka joskus hymy ei meinaa irrota, niin hei, voiko olla hymyilemättä tällaisen edessä :D

No ja aloitetaan sitten taas mahtipontisella otsikolla. Mutta totta tosiaan, tänään inspiroiduin kirjoittamaan todellakin yleisön pyynnöstä. Päivääni nimittäin ilahdutti tänään meidän salin vakiasiakas, joka tuli kehumaan, että lukee mielellään mun blogia ja on suorastaan koukussa tähän :) Oikeesti, aivan ihanaa kuulla, että joku todella tykkää tästä :) Terveiset vain sinne <3

Kyllähän näihin kuluneisiin päiviin mahtuu vaikka ja sun mitä. On ollut hiukka tahmeaakin menoa. Tällä hetkellä kuitenkin fiilis on oikeastaa oikein hyvä. Luulempa, että olen vihdoin ja viimein saanut päätökseen sellaisen elämänvaiheen, mikä olisi pitänyt lopettaa jo aikaa sitten. Mutta kuten olen aikaisemminkin todennut, ihminen on oikeastaan ihan hiton tyhmä eläin, eikä aina osaa toimia järkevästi. Mutta se siitä ja sen kestävyydestä. Itse olen kuitenkin voittaja tässä tilanteessa :)

Myös vanhempieni mäyräkoira vanhus siirtyi vihreämmille metsästysmaille tällä viikolla. Olihan hän jo vanha kuin taivas, joten päätös oli varmasti ihan oikea. Joskus oikeasti suurempi rakkauden ele on osata luopua, kuin pitää kiinni väen väkisin. Tämä sopinee myös muihin elämäntilanteisiin, ei pelkästään lemmikistä luopumiseen. Helppoa se ei aina ole, mutta toisinaan on ihan suotavaa olla epäitsekäs.

Puhelinkuvat2015 007
Projekti reidet etenee. Hitaasti, mutta toivottavasti varmasti :)

Tietysti tällä viikolla on tullut myös treenattua, vaikka motivaatio on ollut hiukka kateissa hetkittäin. Silti omalla kohdallani ainakin treenaaminen tuo myös sitä kaivattua energiaa ja hyvää oloa niihinkin päiviin kun ei vaan jaksaisi juuri mitään. Vaikka arvostan omaa aikaa myös kotona, niin en silti jaksa kovin pitkiä aikoja nysvätä vain himassa. Pakko päästä tuulettumaan.

Mä tiedän, että mun pitäisi oppia ottamaan rennommin, mutta kuulkaas, uskokaa tai älkää, mä olen oppinutkin tässä vuosien varrella suhtautumaan moneenkin asiaan hieman chillimmin. Silti mulla olisi vielä paljon petrattavaa. Olen ja myönnän sen ihan rehellisesti, jossain määrin suorittaja. Mun on aina pakko tehdä jotain. Mielellään on oltava vielä jotain haasteita, vaikka ei välttämättä edes kapasiteetti juuri sillä hetkellä riittäisi yhteenkään uuteen haasteeseen. Mutta sellainen mä olen. Olen tottunut siihen, että teen asioita ja kun teen, niin teen hyvin, ellen jopa täydellisesti. Kun olen kotonakin ja mukamas vain olen, niin silti mun on pakko duunata jotain vähän väliä. Niinkuin tämäkin aamu alkoi imuroimisella ja lattioiden moppaamisella. Ja kun tulin salilta himaan, oli pakko jo heti laittaa pyykkikone pyörimään. Mä en vain kerta kaikkiaan osaa olla tekemättä mitään. Mutta sen verran olen oppinut olemaa armollisempi itseäni kohtaan, että joskus voin jopa siirtää jotain tekemistä hieman tuonnemmaksi :D Ja joo, mun pitäisi oppia myös arvostamaan enemmän itseäni, niitä asioita mitä mä teen ja olen tehnyt. Tässä menneellä viikolla mun yksi ystäväni totesi vain yllättäen ”Olet sä kyllä aika sissi!” Ihan hämmennyin ja aloin miettimään, että miten niin? Mutta toisaalta kun alkaa tarkemmin miettimään tätä mun tämänhetkistä elämää ja mennyttä elämää, niin olenhan mä kyllä aikamoisista tilanteista selvinnyt, eikä mun elämä koskaan ole ollut turhan seesteistä tai helppoa muutenkaan. Enkä nyt tarkoita, että kovin monen muunkaan elämä olisi mitenkään erityisen helppoa, mutta ehkä kovin moni muu ei ole niin hemmetin vaativa itseään kohtaan. Tässäkin on miettimisen paikka. Haluanko harmaantua ennen aikojani, touhutessani itseni hengiltä :D No en todellakaan. Puhelinkuvat2015 043

Tämä viikko on töiden osalta ollut aika tynkä. Mulle siunaantui vain kaksi työpäivää tälle viikolle. Voi kyynel sentään :D Eli tällä viikolla on ehkä ollutkin vähän enemmän  aikaa touhuta :) Mutta se motivaatio … puuuh. Yep, mutta selkeesti on paistamassa aurinko risukasaan (lumetkin näyttää taas sulavan, jee!). Itse asiassa tämä pitkäperjantai on ollut ihan älyttömän mukava. Mä olen keskittynyt tekemään syntiä oikein olan takaa ja ajatellut rikkoa noita kaikkia menneen ajan sääntöjä, mitä ei saisi pitkänä perjantaina tehdä. No okei, ehken nyt yritä imettää ketään, se aika on jo niin nähty :D Mä olen ainakin syönyt hyvin, erittäin hyvin. Monen vuoden tauon jälkeen menin jopa syömään hampurilaisaterian. Miten syntistä. Olen tehnyt työtä, kotihommia, paljon! Nähnyt ystäviä salilla <3 Kulkenut siis kylillä. Nauranut niin että hampaat näkyy. Käynyt ravintolassa (On Burger Kingikin ravintola, eikö?) Läpsytellyt paljain jaloin pitkin lattioita, jopa kuntosalilla :p (tosin vain pukuhuoneessa, älkää peljätkö). Vielä en ole tehnyt tulta uuniin, mutta ehkä sytytän kynttilän ja tungen sen uuniin. Kirveelläkään ei ole vielä ollut töitä, vaikka sillä olisi kyllä menneellä viikolla ollut todellakin töitä :D Ehkä mä voisin vähän viilata jotain, ainakin linssiin jos en muuta keksi. Sen verran pahasti muo on viilattu linssiin tässä. :D Elokuvateatteriin en itse henkilökohtaisesti ole menossa, mutta onneksi ne taitaa olla auki kuitenkin. Mitähän Päivi Räsänen mahtaa olla mieltä tästä kaikesta synninteon määrästä, mihin me syyllistymme tänä pyhänä päivänä? Varmaan hän vetää nitroa kielen alle minkä kerkiää ja istuu himassaan verhot vedettynä ikkunoiden eteen, kengät jalassa ja näkee nälkää :D Puhelinkuvat2015 050

Solanassa oli tänään suhteellisen hiljaista, ainakin jalkapuolella. Mutta olihan meitä siellä kuitenkin hyvä määrä siihen nähden, että moni olisi voinut olla eilen radalla ja tänään potenut väsymystä. Tuttuja naamoja paljon.

Itse keskityin jälleen hyvin pitkälti omaan tekemiseeni, mitä nyt vähän vaihdoin kuulumisia siinä Millan ja Tuan kanssa. Mä olen ehkä hiukka sellainen yksinäinen susi salilla. Mä tykkään tehdä sitä omaa juttuani, enkä mä oikein koskaan ole osannut treenata kimpassa jonkun kanssa. Vaikka välillä se on kyllä mukavaa vaihtelua, mutta silloin mielellään treenikamun tulee olla suhteellisen samalla tasolla kuin mitä itse olen. Ei liikaa eikä liian vähän :D Jos tiedätte mitä tarkoitan ;) Jaanan kanssa meillä on kyllä ollut oikein onnistuneita treenejä yhdessä ja niitä mä vähän tässä jopa kaipailen. Puhelinkuvat2015 053 (480x640)

Tänään sain irti itsestäni taas sitä kaivattua rähinää. Toteutin pitkästä aikaa selkätreenini ihan ohjelman mukaan. Puolikkaasta mavesta on oikeastaan tullut mulle jopa yksi lempiliike. Tänään nostin painot aina 120 kiloon asti ja sain aikaiseksi 12 toiston sarjoja. Koskaan ei saa olla täysin tyytyväinen, mutta en mä nyt ainakaan pettynyt ole suoritukseeni :)

Samaten kulmasoudussa (tangolla) sain 70 kilolla duunattua jopa 15 toiston sarjaa. Se on oikeasti aika tyydyttävä tunne kun saa revittyä itsestään irti jotain ja vielä vähän enemmän.

Pikkasen meinaa oikean puolen hartia jumittaa ja mulla on hieronta vasta ensi perjantaina. Oma vika kun unohdin edellisen kerran :( Tänään oli pakko treenin päätteeksi rullailla selkää ja hartioita ja taidanpa vielä käydä tämän illan aikana uudelleen rullalla läpi selkää ja hartioita. Jospa se siitä edes hiukka sitten helpottaisi.

Puhelinkuvat2015 002
Asenteella, ugh! Elämä kantaa :)

Huomenna on muistaakseni edessä etureisitreeni ja joo, mun täytynee alkaa jo tänään psyykkaamaan itseäni siihen. Asenteella, sillä siitä selviää. Okei, ehkä on myös hyvä syödä hyvin ja järkevästi ennen treeniä ja katsoa, että treenijuomat tulee mukaan :D

Tällaisia pohdintoja nyt tähän päivään. Katsellaan mitä huominen tuo taasen tullessaan. Maanantaille on ainakin noin niinkuin alustavasti tullut sovittua treenitreffit uuden tuttavuuden kanssa. Katsotaan mitä saamme aikaiseksi :)

Koittakaahan nauttia näistä pyhistä. Mä taidan nyt alkaa piilottelemaan munia ympäri kämppää. Joka vuotinen munaralli on taas järjestettävä tyttärelle :D

Sillee kait. Ollaan kuulolla!

HEI NY!