Raipati rai :) mitäs sitä nyt toivottaisi? Hyvää varhaista lauantai aamua tai myöhäistä perjantai yötä, kun tähän aikaan täällä kirjoittelen. Jaa niin miksi tähän aikaan? No ihan vaan siksi, että perjantai oli kyllä taas sellaista luukutusta aamusta iltaan, etten ehtinyt. Kotiin kun pääsin ja Salkkarit sain Katsomosta tsiigattua, tuli uni ja havahduin nyt tästä soffalta, kun reisi kramppasi niin, että oksat pois. Tämän viikon fillaroinnit (maanantai, torstai ja perjantai) duuniin ja takas alkaa näemmä tuntumaan jaloissa :D Ei muuta kuin rohtokaapille ja isolla kädellä magnesiumia naamariin. Josko se siitä sitten, toivottavasti!

Perjantai aamu alkoi vähän nihkeesti. Syystä x mulla oli tai tuli yht´äkkiä ihan jäätävän paha olo aamulla :( Pitkin hampain sain lapattua aamupuuron nassuun ja kun oli aika lähteä töihin, niin istuin eteisen tuolilla hetken aikaa hengitellen ja miettien, että jaahas, mitähän tästä nyt tulee. Oli aika hilkulla etten antanut ylen. No, what can I do? Ei se auta, töihin oli lähdettävä. Fillari alle vain ja menoksi. No onneksi se paha olo jäi jonnekin matkan varrelle. Aamupahoinvointia? Juu, kyllä, mutta ei todellakaan mitään sellaista ;) haha. Voi olla, että olot tuli ihan siitä, että tempasin kaffetta ja lisäravinteita aluksi tyhjään vatsaan :o Ei se nyt ole ensimmäinen kerta kun näin käy :(

Töissähän meillä olikin sitten aika rapsakka kiire! Leikkausta leikkauksen perään, eikä kaikki todellakaan olleet mitään ihan rutiinitoimenpiteitä. Poistimme muunmuassa 3 kilon munuaisen yhdeltä koiralta. Voin kertoa, että näky ei ollut kovin nätti. Jos nyt tiedätte miltä munuainen noin ylipäätään näyttää (kaikki ovat varmasti nähneet edes joskus kaupan lihatiskillä sian munuaisia), niin tiedätte myös, että munuainen ei kuulu olla kolmikiloinen! Hyhhyh. Mutta onni onnettomuudessa, toivottavasti, tämä ongelma kyseisen potilaan kohdalla hoitui ihan tällä. Kyllähän sitä yhdelläkin munuaisella toimeen tulee, varsinkin kun se tuntui futaavan ihan kunnolla :) Maailman kiltein koirapotilas, hänelle kyllä soisin, että tervehtyy :) 

Duunin jälkeen kiitolaukkaa, tai no fillarilla kiitäen kotiin. Kotona odotti pikku emäntä, joka piti ruokkia ja lähettää kuvataidekouluun. Itse pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin suuntaamaan kohti Solanaa. Treenitreffit oli sovittuna. Ja mehän treenattiin, oikein jengissä. Hauskaa oli jälleen. Yläkuvissa Eini tsemppaa Lauraa rintatreenissä (Pukkilan Laura oli junnujen 4. omassa sarjassaan! Hyvä Laura!) Kyllä taas naurunremakkaa riitti :) Minäkin aloin heräilemään pikku hiljaa. Tuli taas vedettyä pienet päikkärit dösämatkalla. Olin sen verran kuutamolla rautatieasemalla, että kun Zena ja Luukas veljineen käveli muo vastaan, niin hetken aikaan löi ihan tyhjää, että hetkinen, kukas tämä nainen on joka muo alkoi halaamaan :D Että näin. Eikö nämä ilmiöt olisi pitänyt esiintyä dieetin aikana? Mitä hä? No ei se mitään, treeni kulki kuitenkin ihan kiitettävällä tavalla ;)

Tänään runttasin SELKÄÄ – TAKAOLKAPÄITÄ JA HAUISTA! Ah, mun lempparii (oli pakko päästä sanomaan :D ) Yllättävän paljon oli porukkaa noin niinkuin perjantai illaksi salilla. Ei nyt mitään ruuhkaa, niinkuin normi arki-iltoina tuohon aikaan (klo 18->), mutta sopivasti tuttuja ja hyvä boogie jälleen. Kyllä meillä kaikilla on aina niin mukavaa Solanassa :D ja miksei olisi, talo täynnä hyviä tyyppejä aina. Sosiaalista porukkaa! Jengi puhuu toisillensa!

Sain Einiltä ”lepyttelylahjaksi” hänen omatekemänsä leivän. Ei ole muuten ihan mikään pieni leipä :D ja voi jee miten hyvää. Kotona keksin laittaa päälle tuota kookosöljyä. Taivaallista! Nam nam.

Hauistreenit ovat aina yhtä makoisia. Mä niin diggaan kyllä. Oli päivä millainen tahansa, niin haukkajumppa uppoo aina.

Ihan pakolliset Solanan pukuhuonekuvat :) Tämän kyseisen kaapin edessä on varmaan jokainen Solanan naispuolinen bodari tallentanut itsensä kameralle :) Niin myös minä! Ja pullisteluksihan se meni taas ;) On se niin kivaa hei! Tänään ”joutu” pullistelemaan duunissakin, kun avustamani tohtorin mies halusi, että näytän palan :D Haha, perussettii. Sain kuulla kommentin: ”Jessus, sullahan on isompi hauis kuin mulla!” No tuota, ehkä, mutta ehkä sitä on myös hieman tässä treenattu :) ja hei, kohti vieläkin isompaa mennään. Mites se menikään, tyytyväisyys tappaa kehityksen? Jotain sinnepäin. Mutta toisaalta, Anna ystäväiseni tuossa taannoin pohti, että onko sittenkään näin? Niin, voihan asian tosiaan nähdä niinkin, että tyytyväisyys voi jopa tehostaa kehitystä. Ajatelkaa nyt, kun näette tapahtuvan positiivisen muutoksen itsessänne, olette varmasti tyytyväisiä ja janoatte lisää. Eikö? Eli, joo, kyllähän tämän näinkin voi ajatella :)
Bodarin kroppa alkaa hakeutumaan vanhoihin mittoihinsa ;) Tämä on asia, jonka jokainen kisadieetin läpi vetänyt joutuu kohtaamaan. Se on väistämätöntä. Focus on lähinnä siinä, ettei mene yli! Järki kädessä. Ei ole tarkoitus ylenpalttisella shaissen mättämisellä saada metaboliaa ihan juntturaan. Siitäpä sitten seuraa ne ongelmat mitä mediassakin niin paljon puidaan fitness harrastuksen yhteydessä. Sanotaanko sitten vaikka näin, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ;) Eli ihan on peiliin katsominen siinä vaiheessa, jos kroppa hetken päästä alkaa muistuttamaan päärynää tai vaikka melonia :p Einillähän tosiaan alkaa nyt maanantaina oma kisadieetti, joten pakko mun on hieman myötäelää siinä mukana :) Oikeastaan ihan helpottava tunne, että kisadieetti on edessä, vaikkakaan se ei varsinaisesti kosketa muo, mutta kyllä se varmasti vaikuttaa myös omaan asenteeseen taas mitä sinne suuhun tuleekaan laitettua ;)

Ja kuulkaa, kun nyt tässä päästiin tähän hekumointiin, niin jatkan sitten samalla linjalla. Tänään nimittäin tuli Solanassa kokeiltua sellaista laitetta, mitä en olekaan ennen kokeillut. Jännittävän näköinen ”härveli”, jonka olen jostain syystä onnistunut välttämään tähän asti. En oikeastaan tiedä edes miksi. Ehkä siksi, että se tosiaan näyttää aika eksoottiselta ja kukapa sitä haluaisi näyttää tyhmältä :D miettiessään laitteen saloja ;) No mutta loppuviimein, tämähän on maailman yksinkertaisin, mutta ehkä tehokkainpia hauislaitteita mitä olen koskaan kohdannut!

Tässä hän on! Siihen vaan peffa penkkiin, kyynärpäät noille tyynyille, kahvoista kiinni ja hauiskääntöä tekemään. Jumankekka muuten menee perille. Mä on niin in löööööööv jälleen! Aivan sairaan hyvä laite. Tästä tulikin nyt sitten mun ehdoton suosikki. Taas yksi hyvä syy lisää hilata hanuri Solanaan ;) En ole tällaista nimittäin muualla nähnytkään!

Treenin jälkeen suihkun kautta yläkertaan syömään ja kahville. Muutamat sanasen vaihdot porukoiden kanssa ennenkuin kurvasimme Alepan kautta kotimatkalle. Ah, ei kait sitä voi olla muuta kuin taas kiitollinen tästäkin päivästä :) Huomenna uusiksi. Katsotaan mitä kuvamateriaalia siitä saadaan ;) Ollaan hei kuulolla. Mukavaa viikonvaihdetta. Nauttikaa, jos ette muusta niin ainakin säistä. Näyttäis olevan terassitkin auenneet nyt vähän joka puolella. Ehkä sitä joutuu itsekin käymään… kahvilla ;) terassilla! Let´s see :)

HEI NY!