22092010 keskiviikkoa; aamulenkki

Niin, mitäs sitä kotiin jäis. Hittolainen, vaikka olenkin ”hampaaton” (yksi puuttuu nyt eturivistä, kiva kiva hei!) niin ei se estä juoksemista. Okei, salille en nyt ihan heti lähtis huhkii, kyllähän tuo sen verran komeasti tuosta paistaa, että oikein kyllä hävettää. Kun nyt muistais vain olla hymyilemättä :D kerrankin on oikein pakko olla hymyilemättä…

Elikäs, kun olin saatellut likan koulumatkalle ja kävelyttänyt koirat, vetäsin juoksutrikoot jalkaan. Ja ei kun juoksemaan. Vetäsin taas perinteistä lenkkiä, kuusi kertaa lampi ympäri. Fiilis oli tosi hyvä. Ei ainakaan tuolla matkalla flunssanoireista ollut tai jälkioireista, miksi niitä nyt kutsuisi, ollut haittaa. Normaalia enemmän vain tuntui räkää irtoavan (ja niin, tämänhän te kaikki halusittekin juuri kuulla, eikö :D). No mutta siis, ei yskittänyt, eikä tuntunut hengitysteissä. Ihan lähdin sillä kokeilemaan, että jos alkaa tuntumaan, niin takaisin kotiin. Mutta ei tuntunut ja olisin jaksanut varmaan paineilla toiset kuusi kiekkaa päälle, sen verran hyvä olo oli :) Hyvä niin. Pikkasen reilu tunti tuli tempastuu. Ihan jees. Sanoisin, että ne jotka juoksevat jotain viidentoista minuutin ”lenkkejä”, eivät kyllä tiedä lenkkeilystä mitään. Sanotaan, että siinä puolen tunnin jälkeen alkaa pääsee siihen tilaan, missä tuntuu jo kroppaan tulevan sellainen rento hyvä fiilis. Kyllä tunti on aika minimi lenkkeiltäessä, tämä on mun mielipide. Tietysti aina ei ole aikaa juoksennella tunti tolkulla, että onhan lyhkäsempi aikakin tyhjää parempi, mutta eipä siitä juuri muuta iloa ole ;)

Tuolla oli niin ihanan syksyinen, raikas sää, että nyt olen täynnä taas tarmoa. Jos innostun, käyn vielä illalla uudestaan juoksemassa. Toivottavasti silloin mulla on jo hammas suussa ja voin jälleen hymyillä vastaantulijoille :) Eipä kait siinä, nyt laittamaan hiuksia kuntoon. Voi kun saisin sen leegon suuhuni … pääsisin sitten salille :) ei kato muuten niin kiire sen asian suhteen, mut salille on päästävä :DDDD no joo…