Huhhahei

No aijaaha, ohan ollut taas haipakkaa. Eilen mulla oli lepopäivä, mutta tekemistä riitti silti. Oli matkattava stadiin :) Jei!

Stadissa tapasin kauniin ystäväni Jennyn <3  Käytiin syömässä kiinalaisessa, jauhettiin kauheesti asiaa ;) niinkuin aina ja leikittiin turisteja. Meillä oli missio löytää Hietaniemenkatu, mutta kuinka ollakaan, löysimme itsemme Hietalahdenkadulta. Aivan eri asia :D No ei se mitään. Sää oli kaunis ja meillä oli hauskaa.
Matkalla Hietaniemenkadulle meitä tuli vastaan mm. pulleita puluja. Tuli myös kaikkea muutakin mielenkiintoista, kuten viinapulloja, kondomi, sukkahousut ja mitähän vielä. Tulimme siihen tulokseen että stadissa KAIKKI on lähellä :D Se mitä ei ole saatavilla, sitä tuskin tarvitset, haha.
Kotiin lähteissäni piipahdin vielä YO-apteekkiin hakee lisää K-vitamiinia meidän whipukalle. Ai niin oli kyllä hassujen sattumien stadireissu. Ensinäkin tapasin entisen duunikaverin ihan yllättäen yhdessä kadun kulmassa (tiedä vaikka olisi tuleva duunikaverini jälleen ;) ) ja sitten pysähtyessäni ruokakaupoille törmäsin Satuun kassajonossa. Sadun kanssa olikin puhetta, että mentäis vähän reenailee ylämäkee Malminkartanon rappusille. Nyt kun pikkuhiljaa vähän viileneekin, niin mikäs mukavampaa kuin tarpoa rappusia ylös alas ylös alas viilenevässä syysillassa ;) No ei mikään tietenkään!!!!
Hiusmuotoilua a´la Mä :D

Se siis eilisestä :) Mennään sitten TÄHÄN PÄIVÄÄN! Eli eli, tänään mulla oli työhaastis stadissa. Juu-u, mä olen vakavissani ajatellut vaihtaa työmaata tuon meidän duunipaikan suoraan sanottuna sekoilun vuoksi. Jos siellä ei saada asioita reilaan, niin se on moro mun puolesta. Mulla ei ole kyllä minkään valtakunnan aikomusta hyväksyä tuollaista toimintaa mitä meillä siellä tällä hetkellä pidetään. Tästä olen puhunut monet kerrat, joten tällä kertaa en mene sen enempää yksityiskohtiin. Mutta siis siinä syy miksi kävin haastattelussa.

Työhaastattelusta ajoin suoraan salille Let´s Go Centeriin :) TÄNÄÄN oli vuorossaan OLKAPÄÄT JA POHKEET, SEKÄ PUMPPASIN HAUIKSET :) Jäätävän kova treeni! Tänäänkään en päästänyt itseäni helpolla. Eikä pidäkään. Jos tässä kisahaaveita ylläpidetään, niin silloin treenataan ja treenataankin kunnolla.

Tumput vähän turvoksissa. Takana kohtuu kova olkapäätreeni ja muutama hauiskääntö scottipenkissä :) Me like!

OLKAPÄÄ-POHJE-HAUIS

– viparit kp
– pystypunnerrus kp
– pystysoutu tangolla ( HK tangolla )
– yhden käden viparit
– pystypunnerrus laitteessa

– scotti

– pohkeet istuen

Siinähän sitä oli runttausta taas riittämiin yhdelle treenikerralle ja päivälle. 

Siitä sitten suihkun kautta aivan sairaalla kiireellä hakemaan tyttöä himasta, koska tänään oli partion avajaiset. Huhhuh. Soitin salilta likalle jossain vaiheessa että lämmittää ruokaa ja syö. Kun olin tullut suihkusta ja sain jotenkuten itseni ojoon ulkoiselta olemukseltani (hiukset naama :D) niin soitin tytölle, että nyt pihalle odottamaan, minä oon jo tulossa. Siitä sitten kaupan kautta, mun oli pakko saada jotain huikopalaa siihen väliin ja tuli peffan alla Kololle, paikkaan jossa partiolaiset kokoontuvat. Mun pikku emännästä tuli nyt Seikkailija, ei oo enää Sudenpentu. Voi voi voi… iso tyttö :)

Lopuksi vielä pakollisia pukuhuoneposeja. Tänään EN todellakaan ehtinyt tekemään oikeita posetreenejä, voi voi voi sentään. Ehkä huomenna sitten :)
Kaunista :)

Kololla oli aika tiivis tunnelma, kun Sudarit, Seikkailijat ja Samoajat olivat ahtautuneet yhteen tilaan. Myös me vanhemmat tungimme itsemme sinne, että saimme kuulla tulevan syksyn ja vuoden suunnitelmista. Jaaha, meikäläiselle napsahtaa nakki, nimittäin partiohuivin ompelu. Oho… no mutta onneksi on mummi olemassa ;) hihi. Ja mä kuulkaa luulen, että mummi ihan mielellään auttaa tällaisissa jutuissa… niin mä ainakin siis luulen :o

Eipä siinä, tämä päivä on ollut siis yhtä lentoa siitä asti kun kampesin itseni sängystä ylös. Lepo on varmaan tavallaan tehnyt  hyvääkin, viittaan nyt tähän sairauslomaani :) en treenilepoon. Treeneistähän mä haen sitä mielekästä tekemistä näihin päiviin. Mä pystyn ehkä jo hieman ottamaan etäisyyttä duunikuvioihin, enkä näe heti punasta jos mun mieleen juolahtaa duuniasiat. Se voi olla hyvä merkki. Myös tieto siitä, että on vaihtoehtojakin olemassa, helpottaa. Mun ei ole siis pakko jäädä kärvistelemään ja tuleen makaamaan vain sen vuoksi, että ihmisen on tehtävä töitä elääkseen. Jännä sinänsä, että mun päivät on tosiaan täynnä tapahtumia, menoja ja hoidettavia asioita. Miten ihmeessä mä ylipäätään ehdin käymään normaalisti duunissa :D Haha… no ei vaan, olen tietysti nyt haalinut itselleni mielekkäitä juttuja näihin päiviin ja oikeutetusti myös nautin niistä. Loppuviimein minä itse kuten sinäkin, olen / olet oman elämäni /-si herra :) Se lienee hyvä muistaa.

Nyt mä pyhitän hetken vain olemiseen :) Katson hetken töllöä, juon hieman kahvia (ai hieman) ja syön jossain välissä iltapalan. Kun väsyttää niin menen nukkumaan ja kun ei enää väsytä mä herään :) Hei ny!