Huono päivä

Aamuyön tunteina heräsin siihen kun meidän pieni ukko päästeli valtaisia ulvahduksia. Ajattelin unenpöpperössä eka, että ukolla on maha kuralla tai kauhea pissihätä. Kun menin olkkariin, ukko istui sohvalla. Mietin, onko sen jalka jäänyt ehkä jumiin sohvan väliin, vaan ei ollut. Kun sain houkuteltua Pentin lattialle, kävin läpi lonkat, olat, kyynäret, selän ja lopuksi niskan ja sieltähän se kipu sitten löytyi.

Tällainen ilme tulee 64 kiloiselle koiralle 4 millin Temgesic annoksen jälkeen kun se annostellaan suoraan suoneen. Voin kertoa, että oli ukko aika laitamyötäisessä, hyvä kun kotiin päästiin autolta :o

Soitin siis heti aamusta duuniin ja lähdin kiikuttaa kaveria sinne. Lääkäri oli samaa mieltä, että niskaa aristaa ja sitten hetken tuumittuamme tulimme siihen tulokseen, että oireen mukainen hoito nyt aluksi ja mietitään röntgenkuvauksia tuonnempana. Tuo kaveri pitää nimittäin rauhottaa kuvausta varten. Ensinäkin A) se on sairaan iso ja vaikea siis sillä tavalla hallita röntgenpöydällä ja B) tuolta alueelta on hankala ylipäätään saada hyviä röntgenkuvia rauhottamattomasta eläimestä. Ne kun ei ihan makaa kyljellään tai selällään paikoillaan kun niin käsketään.

No nyt on useampi tunti takana siitä kun ukko sai ensiavuksi tosiaan tuon vaivaset neljä milliä Temeä iv. Kauhea känni siitä tuli, mutta kipu on tallella edelleen. Kuuden aikaan annoin Tramalia ja lisää lihasrelaksanttia, Sirdalud…vaan edelleen ukko valittaa kovaan ääneen kun pyrkii makuulta ylös :( Alan olemaan hieman huolissani. Mä niin toivoisin että tuo on lihasperästä… mutta jos se ei olekaan???? Mahdollisuuksia on esim. sillottumat nikamien välissä, ei kiva! Hoitoa… ei ole, kipulääkitys? Välilevytyrä? Se on mahdollinen joo, mutta ehkä vieläkin ei toivotumpi vaihtoehto! Leikkaushoito on mahdollinen, mutta tällä hetkellä olen kyllä ajatellut, että siihen ei lähdetä jos niin huonosti asiat on, eikä lepo ja lääkitys asiaan auta. On se sen verran iso leikkaus tuollaiselle eläimelle joka ei oikein itse ymmärrä mitä tapahtuu… ja kuntoutus. Ei kovin helppoa tuon kokoisen kaverin kanssa! Wääää, en tahdo ajatella vielä noita vaihtoehtoja. Tyttö jo itkut tirautti, ettei Pentti saa vielä lähteä koirien taivaaseen. No joo, toivottavasti ei vielä!

Tällainen kännikala meillä sitten lojuu täällä ja mun mieltä painaa, tietysti! Surullista ja piinaavaa katsoa vierestä kun toisella on paha olla, eikä voi auttaa enempää kuin mitä nyt on autettu. Jos jotain positiivista pitää asiasta löytää, niin onni onnettomuudessa on se, että työskentelen klinikalla joka on ns. täydenpalvelun talo, että hoito vaivaan kuin vaivaan löytyy kyllä tuon katon alta, eikä hoitoon pääseminenkään ollut hankalaa. Muutenhan tässä ei sitten olekaan mitään hauskaa eikä hyvää :( Nyt vain toivon ja rukoilen, että ukko tokenisi!

Tänään ei sitten ollutkaan tämän episodin takia mitään asiaa salille jumppailee. Kaverikin tuli iltapäivästä kylään. Itse olen sitten puuhastellut itselleni tällaisia tekoräpsyttimiä ja vahtinut isoo ukkoa. Nyt ois aika lähteä noiden karvanaamojen kanssa iltakävelylle ja saatella pikku neiti unten maille. Ohan tämäkin ollut päivä taas. Huomenna sitten Sallan kanssa treenailee olkapäitä. Sain tänään jo ohjelman :) Viisijakoisella mennään!

Kaveri muuten kysyi, että mitä mieltä olin Jutan ohjelmasta, tämä mikä nyt alkoi Livillä pyörii. Superdietit tai jotain sellaista. No… mitä siihen nyt sitten kommentoisi. Itse katselin sitä varmaan vähän eri silmällä kuin moni muu kotiäiti tai nainen yleensä. Muo nyt lähinnä kiinnostaa tämä puoli, että miten hän treenaa ja valmistautuu kisoihin. Jossain oli vain kovin haukuttu tätä ohjelmaa, että julkisuushakuista touhua tms. No en mä nyt lähtis ihan tolle linjallekaan. Aina kaikesta pitää jotain rutista, niinhän se on. Itsekin olen ”hairahtunut” Go Fat Go haasteeseen ja jälkikäteen ajateltuna, se tuskin palveli muo millään tasolla. No ehkä siinä määrin, että pääsin kokeilemaan millaista on elää niin, että joka ikinen suupala on mietitty ja tarkasti punnittu :) Mutta eihän sellaisella dietillä voi saada mitään kovin pysyvää aikaiseksi ja sellaiselle ihmiselle joka haluaa kehittää lihasmassaa ja treenata kovaan, niin tuommonen dietti ei kyllä käy. 1100 kaloria päivässä on varmaan auttamatta vähän liian vähän. Ja mä luulen, että tuo saattaa laittaa aluilleen joillekin sellaisen jojolaihdutusefektin, että sitten vähän väliä vedetään tällainen Go Fat Go tyyppinen laihari ja sitten taas eletään normisti ja sit taas vedetään laihari jne. Onko siinä mitään järkeä…???? Jaa-a,no en tiiä… ei varmaan, mun mielestä. Tiedän enemmän kuin yhden tyypin joka osallistuu jo ainakin toista kertaa tuolle laiharille. No juups, kukin tavallaan ja mikäs siinä jos tykkää :D Saahan tolla ittensä aika nopeesti aika tiukkaan kondikseen, jos siis ei ole liikaa ylimääräistä… mutta eipä kait siitä muuta iloa sitten ole. Tolleenhan ei voi siis elää!!! Että siis jos elämäntapamuutosta haluaa, niin ehkä siihen tarvitaan vähän muut eväät kuin rahka ja raejuusto :D

Jebulis,mut se on nyt tältä erää heissulivei ja pitäkäähän peukut pystyssä meidän ukon puolesta. Mä en niiiiin kestä jos se ei tuosta tokene :(

3 vastausta artikkeliin ”Huono päivä”

  • Voi koira parkaa, toivottavasti tokenee. Meidän koiralla oli juuri kennelyskä ja toinen oli muuten vaan kuumeessa, kolmas onneksi pääs ilman sairauksia mutta sille tuli juoksut, voi sitä kiimasen koiran vouhkaamista :) piti laittaa se etukäteen hoitoonkin..

    Mä en edes ole kattonut tota Jutan ohjelmaa enkä varmaan katokaan, en usko että siitä saan mitään irti, been there done that :)

  • Hei kiitos, kerron rohkaisevat terveiset meidän ”pikku” Pentille, joka itse asiassa voi jo paljon paljon paremmin eiliseen verrattuna. Vielä en huokaise helpotuksesta, sillä selkeesti kaveri on vielä kipeä, mutta tänään noukki aamulenkillä jo lumikokkareen maasta suuhun, ei ees älähtänyt :) Äkkinäiset liikkeet, lähinnä nousemisessa saapi hänet silti vielä päästämään valituksen, mutta se on huomattavasti vienompi äänähdys eiliseen verrattuna. Eilenhän Pentti suorastaan jollotti :( Mutta ohan ukolla lääkkeetkin: lihasrelaksantti Sirdalud, tulehduskipulääke Rimadyl, opiaatti Tramal ja vielä hermosärkyyn suunnattu Neurontin. Että jos näillä ei lähde, niin sitten alkaa vähän ahdistaa. Mutta siis tällä hetkellä näyttää hyvältä ja minä omistajan roolissa olen tietysti jokaisesta edistysaskeleesta onnesta soikeena. Ei sitä aina muista kuinka paljon nuo elukat merkitsee ja kuinka paljon niitä rakastaa… muistuu silloin mieleen kun niille tapahtuu jotain. Itse on sydän syrjällään :(

Kommentointi on suljettu.