Kootaan kootaan

Ehkä on nyt aika taas vähän koota kuulumisia pienen postauksen muotoon. No mitäpä tänne kuuluu? No valehtelisin jos väittäisin, että elo on yhtä ruusuilla tanssimista, koska eihän se ole, ei kenenkään elämä aina ole!!!! Sitä muuten olen miettinytkin tässä, kun on tämä sosiaalinen media, missä ihmiset jakavat jos jonkinmoista kuvaa elämästään, niinkuin minäkin teen, että kuinka todellisen kuvan some meistä ihmisistä antaa? Onko kukaan muu miettinyt tätä samaa?

Tänään salilla vähän kinkyn näköistä touhua. Kyseessä on vatsaliike taljassa. Ne tietää, jotka tietää :D

Suurin osa meistä bloggaajista, ainakin ne, jotka esiintyvät omalla nimellään, kertovat elämästään ”nätisti”. Okei, joskus käydään läpi, miten ikävää ja rankkaa arki joskus on tai muuta vastaavaa. Mutta meneekö kukaan juuri pintaa syvemmälle. Eipä juuri. Eikä tarvitsekaan. Esimerkiksi minä keskityn blogissani lähinnä vain treenielämääni, mutta se ei tokikaan tarkoita sitä, etteikö mulla olisi mitään muuta elämää sen ulkopuolella. Mä en vain halua kertoa ihan kaikkea. Hyvä niin, koska ei kenenkään henkilökohtaiset asiat kuulu jaettavaksi (ellei itse niin halua) kaiken kansan korville ja silmille. Mutta se pointti, mitä tässä yritän esittää, on se, että kuinka vääränlaisen kuvan moni voi saada muiden ihmisten elämästä seuraamalla heitä somessa? On kuvia ihanista kesäpäivistä, ravintolailloista, pusukuvia rakkaiden kanssa, matkakuvia, treenikuvissakin pääsääntöisesti näytetään hyvälle ja kaikki tuntuu olevan niin ihanaa, että hyvä ettei hunaja valu suupielistä. Mutta onko se koko totuus? Uskallan väittää että ei ole!

On se elämä kuitenkin pääsääntöisesti ihanaa. Arjen pieniä ihania asioita, mitä tehdään rakkaudella, kuten esimerkiksi hyvä ruoka rakkaan ihmisen toimesta :)

Miksi haluan kirjoittaa tästä? No ihan vain siksi, että haluan ihmisten miettivän tätä asiaa, varsinkin niiden, jotka ehkä tuskailevat kotonaan sitä, kuinka hitokseen rankkaa elämä toisinaan on ja katselee samalla muiden kuvia niin ihanaisesta arjesta. Tämä varmasti vääristää monen ajatusmaailmaa. Kuka julkaisee itsestään kuvan kun on itkenyt silmät päästään jonkin ikävän tapahtuman johdosta? Välittyykö juuri koskaan kenenkään some julkaisuissa niinkin arkiset asiat kuin ongelmat parisuhteissa, riidat, paha mieli tai sotkuinen koti? No eipä juuri, mutta ne asiat kuuluvat varmasti lähes poikkeuksetta ihan jokaisen elämään. Eikö?

Prideilla :)

Me somen suurkuluttajat otamme tavallaan riskin siinä, että saamme myös katkeruutta osaksemme. Joku voi kuvitella, että me vain ratsastamme aallon harjalla nauttien elämästä, täydellisestä elämästä, tekemättä juuri mitään sen eteen. Se voi kismittää joita kuita aika tavalla. Tämä on mielestäni  tulevaisuudessa varmasti kasvava ongelma. Ihmiset luulevat tuntevansa sinut, mutta todellisuudessa he eivät tiedä sinusta juuri hittoakaan. Itse olen saanut hieman maistaa tätäkin puolta. Kaikkea en kerro, eikä ole mitään tarvettakaan, mutta minusta on esimerkiksi tehty täysin perätön rikosilmoitus blogikirjoitukseni pohjalta. No se nyt oli tosissaan niin typerä juttu, että siitä ei sen enempää. Mutta tällaiselle kaikelle voimme altistua. Kukapa sitä tulee ajatelleeksi? No ei se ainakaan ihan ensimmäisenä mieleen tule, vai tuleeko? Ja vastahan tässä oli tämäkin tapaus, jossa oli tehty perätön lastensuojeluilmoitus blogikirjoittajasta. Ajatelkaa nyt, näin ihmiset voivat mielissään vääristellä asioita tai sitten se on puhdasta kateutta tai katkeruutta.

Niin on hymy herkässä tässäkin kuvassa. Kyllä se on niin ihanaa. Bullshit, kuka oikeasti tekee hauiskääntöä tällainen hymy naamalla? Pelkkää poseerausta. Käykää tsekkaa instagramista totuus tuosta treenistä :D
Ja niin on taas naama näkkärillä. Mutta moniko tietää, että minä olen oikeasti myös itkenyt salilla? No nyt tiedätte, olen olen, ei se aina ole helppoa sekään :D niinkuin ei elämässä mikään … aina …

Mutta eiköhän mun pointti tullut nyt selväksi. Älkää siis hyvät ihmiset antako somen vääristää käsitystänne oikeasta elämästä. Koska elämäähän tämä vain on. Jokainen tyylillään ja antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, niin kauan kuin ne ovat harmittomia :) Eikö?

Viikot tuntuvat täällä ainakin vierivän siivillä. Kesäloma ei ole vielä korvillakaan, mutta ainakin se alkaa tässä kuussa :D Hetken aikaa vielä joudun odottelemaan, mutta haitanneeko tuo. Toivon silloin olevan kesän parhaimmillaan :)

Aika perussettiä :)

Eli täällä ainakin arki pyörii edelleen hyvin samalla kaavalla ja samaan tahtiin kuin ennenkin. Pyhä kolminaisuus, koti, duuni ja treeni :D Niillä mennään. Siinähän sitä glamouria riittää, eikö? ;)

Karvanaamat <3

Onhan sekin tietysti kyky nauttia arjesta, siitä mitä se elämä pääasiallisesti on. Mun kaltaiselle hieman kaavoihin kangistuneelle ihmiselle, muutokset voivat jopa tuottaa tuskaa.

Ja koska muutokset voivat tosiaan tuottaa tuskaa, niin taas on kypärä päässä ja nokka suunnattu kohti kuntosalia. Toinen vaihtoehto, kypärä päässä ja nokka suunnattu kohti työmaata :D Niin simppeliä ;)

Treeneistä mainittakoon tässäkin postauksessa sen verran, että nyt tuntuu kulkevan ihan kivasti. Jotenkin tuntuu, että voimaa on tullut peliin taas lisää. Liekö muutamasta uudesta lisäravinteesta ollut hyötyä, tai sitten mä vain olen kehittynyt :D Ja koska olen peruspessimisti, niin ainahan mä ensin mietin, että kuvittelen vain :D Mutta tulokset puhukoon puolestaan. Kyllä mä näitä lihatalkoita jatkan silmällä pitäen sitä, että seuraavaksi kisalavalle nousee entistä tykimpi Päivi :)

Ei sen kummoista tarvitse olla. Toinen laittaa ruokaa ja apukokki Antero norkoilee taustalla. Silloin irtoaa hymy tältäkin naiselta :)

Semmosia tällä erää. Ja koska tästä somesta olen nyt niin kauheesti tästä jauhanut, niin mainittakoot vielä kerran, että olen siirtynyt taas astetta pidemmälle ja mut löytää nykyisin myös sieltä niin monen suosimasta instagramista. Sen takia on postauksetkin jäänyt vähän taka-alalle, kun olen niin hurmoksessa jakanut itseäni instassa :D Repikää siitä ;) Palaillaan.

HEI NY!