Laiha lohtu vai iso helpotus?

En ole eläissäni joutunut laihduttamaan. En siis ole koskaan kärsinyt ylipainosta. Nyt kisadieetin aikana tämä laihduttamisen ”ihmeellinen” maailma on alkanut kiinnostamaan muo enemmän ja enemmän. Kisadieettiä en kutsuisi laihduttamiseksi, se ei jotenkin kuvaa sitä tilannetta minkä vuoksi sitä tehdään. Harvempi kisadieetille lähtevä on varsinaisesti ylipainoinen, joten tarvetta laihduttamiselle ei yksinkertaisesti ole. Lajin vaatimuksena vain on, että fitness kisaajan lihaserottuvuus on oltava tapissaan, jolloin kaikki ylimääräinen rasva koitetaan polttaa pois.Terveellistä? No enpä nyt niin sanoisi, mutta tämänkin matkan voi hoitaa hyvin ja niin terveellisesti kuin se nyt vain terveellistä voi olla. Maltti on valttia tässäkin hommassa.  Mutta nyt kun olen itse seurannut tässä oman kehon toimintoja jo useamman kuukauden ajan, on tämä asia alkanut kiehtomaan.


Miksi niin monet laihduttavat?

Kuinka moni myöntää laihduttaneensa elämänsä aikana? Kuinka moni myöntää laihduttaneensa turhaan? Kuinka moni on oikeasti ollut laihdutuskuurin tarpeessa? Kuinka moni on onnistunut tavoitteissaan? Ja hei, kuinka moni on onnistunut pysymään tavoitteissaan? Siinäpä hyvä kysymys. Näitä ”tapalaihduttajia” tulee vastaan surullisen usein. On ihmisiä, jotka ovat lähes jatkuvasti laihdutuskuurilla. Miksi? Työpaikoillakin aina joku on laihiksella. Siis what? Jos ihminen on perusterve ja elämäntavat ovat kunnossa, ei toistuville laihiksille pitäisi olla mitään tarvetta!

”Jojo-efekti tai jojo-laihdutus tarkoittaa kehon painon toistuvaa laskua ja nousua liiallisen laihduttamisen johdosta. Termiä käytti ensimmäisen kerran 

Mutta hei, enpä se ole minäkään ollut seppä syntyessäni. Koko ajan opin uutta! Ja kun katson elämääni taaksepäin, voin todeta, että olen ollut varsin tietämätön näistä asioista. Onnekseni en kuitenkaan koskaan ole syönyt määrääni enemmän, vaikka puhdasta bullshittia onkin tullut tungettua joskus naamariin :D Olen elänyt huolettomasti, täysin tietämättömänä siitä, kuinka tärkeää esimerkiksi ruoansulatuselimistön hyvinvointi on kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille! Paula Heinonen sai mut vakuuttuneeksi siitä, miten tärkeää on oikeasti syödä hyvin! Olen kerran ollut hänen luennollaan ja todellakin menisin uudelleenkin. Tässäpä joitakin täkyjä Paulalta aikuiselle naiselle:

1. Vähärasvaisuus romukoppaan: nauti reilusti hyviä rasvoja – kalaa, kalaöljyjä, pähkinöitä, avokadoa ja kylmäpuristettuja öljyjä.
2. Transrasvat pois: unohda donitsit, ranskanperunat, mikropopkornit ja keksit.
3. Tummaa suklaata: yli 70-prosenttista tummaa suklaata et voi syödä kuin pari palaa kerrallaan.
4. Lopeta tissuttelu: siiderissä on valtavasti sokeria, eikä keino makeutettu ole sen vaarattomampaa, siihen addiktoituu  ja elimistö rasittuu. Ei ole hyvä saada koko ajan alkoholia elimistöönsä.
5. Unohda pikadieetit: hyvässä  ravitsemuksessa ei ole hokkus pokkuskeinoja.
6. Vähähiilihydraattisuus on helppoa: jätä pois valkoiset jauhot ja sokeri. Syö ­riittävästi kasviksia, vihanneksia, marjoja ja kuituja.
7. Etsi ruokavalio, jota voit noudattaa hymy huulilla : ruokavalio on tarkoitettu ­loppuelämäksi, se ei saa olla kurja.
8. Syö uusia perunoita: niissä on ravintoaineet jäljellä. Jos syöt vanhoja, valitse luomuja ja syö ne kuorineen.
9. Nauti riittävästi kuituja: muuten bakteerikanta häiriintyy ja suoliston toiminta heikkenee.
10. Maito ei ole aikuiselle  välttämätöntä : vatsa tykkää hapatetuista maitotuotteista.
11. Syö kunnon leipää: älä syö leipää, johon on lisätty gluteenia, äläkä leipää, jossa alle 10 % kuitua.
12. Tarpeeksi D-vitamiinia: jokaisen suomalaisen naisen on syötävä D-vitamiinilisää syksystä pitkälle kevääseen! D-vitamiinia täytyy saada vähintään 25 mikrogrammaa päivässä. Ota kesällä kolmena päivänä viikossa 15 minuuttia aurinkoa ilman suojakerrointa klo 12–14 välisenä aikana.

Ei hokkus pokkusta

Niin totta tosiaan, painon pudotukseen ei todella ole olemassa mitään hokkus pokkus keinoja. Kitudieetit ei johda mihinkään pysyvään tulokseen. Sen lisäksi sellaiset yritykset syövät vaan hermoja. Itseäni ainakin hirvittää nämä pussikeitto, pirtelö dieetit. Eihän kukaan voi elää sellaisella ravinnolla! Painon pudotuksessa on kuitenkin kysymys elämäntapamuutoksesta, joten miksi ei heti alusta lähtien opettelisi syömään vain oikein ja hyvää ravintoa? Ei mene oikein mun jakeluun :o Kaikenmoiset mainokset  laihdutuslääkkeistä saa mun karvat nousemaan pystyyn. Samaten myös teeveeshopistakin tutut sähköimpulssivärkit, jotka muka kiinteyttävät tai  saunabeltit, Massage & Slim, kiinteydy ja laihdu. Sallikaa mun hei nauraa :D Miksi ihmisiä saa johtaa näin harhaan?

Perusasioiden äärellä

Ravitsemusneuvoja Karin Hvoslefin kirjassa Naisten Ravinto, on paljon hyviä pointteja kerrottuna selkokielellä. Poimin sieltä nyt joitain hyviä juttuja:

Hiilihydraatit ovat polttoainetta, kuin auton bensiini tai uunin polttopuita.
Proteiinit ovat kuin  auton kori tai talon rakennusaineet.
Rasva on kuin voitelu, toppaukset ja varasäiliö. Rasva on talon eristysainetta, mutta paloaltista silloin kun on tarpeen.
Vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet ovat kuin ruuveja, muttereita ja tiivisteitä, joita tuskin muistat ennen kuin ne puuttuvat.
Vedellä voi pestä, levittää, viilentää ja saada kaiken virtaamaan.

Ja taas mun täytyy tässä välissä ihmetellä, että mihin ihmeeseen tuo menneiltä vuosilta tuttu hitti-ilmiö karppaus oikein perustuu? Kokeillaanpa ajaa sitä autoa ilman polttoainetta :D

Karin jatkaa: ” Mitä useimmat pitävät terveellisenä ruokana? Salaattia, tomaattia ja kurkkua ilman kastiketta. Se nyt taatusti on terveellistä. Porkkanoita, näkkileipää ja rasvatonta maitoa. Kuivia leipäviipaleita, riisikakkuja ja lanttua. Niinkin voi sanoa. Mutta en malta olla kommentoimatta muutamaa asiaa. On terveellistä syödä oikeita raaka-aineita oikeassa koostumuksessa oikeaan aikaan. Ja ennen  kaikkea on terveellistä muistaa suhteuttaa syöminen ikään ja elintapoihin.”

”Mitä meidän täytyy ottaa huomioon, kun haluamme optimoida ruuan vaikutuksen ruumiiseemme? Meidän täytyy ennen kaikkea pitää mielessämme hiilihydraattien, proteiinin ja rasvan suhde aterialla. Ruokamme ja elintapojemme suhde. Hiilihydraattien glykeeminen indeksi. Rasvan laatu. Proteiinien laatu. Aterian syömisnopeus. Se haluammeko lisätä vai pudottaa painoa.”

Tässä kohtaa mieleeni nousee tilanne työpaikoilla! Monissa työpaikoissa ikävä kyllä, edelleenkin vain, ruokatuntia / – taukoa pidetään ihan turhana ”ajanhukkana”. Olet hyvä duunari, kun jaksat puuskuttaa 7-8 tuntia, joskus enemmänkin työtä putkeen, pitämättä ruokatunteja. Kuulostaako tutulta ”Mä en ole tänään edes ehtinyt syömään mitään, huhhuh!” ja siitä pitäisi sitten antaa respectit työntekijälle :o Naurettavaa. Tänä päivänä, kun joka tuutista tulee ohjelmia liittyen terveellisiin elämäntapoihin, olisi enemmän kuin suotavaa, että myös työpaikoilla tähän asiaan paneuduttaisiin. Ruokatauottomat duunarit eivät yksinkertaisesti voi olla terävimmillään ja parhaimmassa vedossa. Aivan naurettavaa lähteä töihin yhden nuudelipussin turvin. Hei oikeesti! Tehkää ne eväät mukaan ja syökää päivän aikana useammin kuin kerran. Ja nyt mä en ota vastaan purnauksia siitä, että en mä ehdi. Minäkin ehdin! Olen kuitenkin alalla, joka on hektistä. Mun työssä töitä ei voi noin vain keskeyttää tai siirtää tai ottaa kotiinkaan. Ne on tehtävä ajallaan, mutta siitä huolimatta onnistun aina löytämään sen raon, jolloin ehdin myös syömään. Sen verran ”itsekäs” saa ja pitää olla. Se on itsestään huolehtimista. Jos koko päivän porskutat menemään kahvihuoneen pullapitkon ja kahvin turvin, on olokin sen mukainen. Kotona sorrut helposti tempomaan nassuun mitä vaan kaapista löytyy ja aivan liikaa!

Karin: ” Mitä tapahtuu kun syöt oikein? Tilanne on sama kuin silloin kun ruokakomerosi on täynnä kaikenlaisia raaka-aineita, eikä sinun tarvitse haaveilla mistään uudesta. Voit vain mennä komerolle hakemaan tarvitsemasi ja valmistaa, mitä haluat. Ruumiillasi on koko ajan mahdollisuus käyttää kaikkea mitä se tarvitsee tuottaakseen energiaa, pitääkseen itsensä kunnossa ja hyvässä valmiudessa. Sinä olet kylläinen ja tyytyväinen.” 

Ruoka – masennus – liikunta?

Usein mielialat, jopa masennus, liitetään ruokailutottumuksiin ja onhan siihen ihan syynsä. Monille tuttu olotila on varmasti niin kutsuttu nälkäkiukku, eikö? Tai kun mieli on musta, tekee mieli ottaa pala jos toinenkin suklaata. Telkkarissa pyörii mainos, jonka slogan on ”Hyvä ruoka, parempi mieli!”. Mihin tämä perustuu?

Tapamme syödä vaikuttaa muun muossa hormonitoimintaamme. Hormoni sanana nostattaa aina ihmisissä melko kielteisiä mielikuvia. Eikä varmasti syyttä, sillä jos hormonitoiminta on pois tolaltaan, se heijastuu kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsi.

Tämä on mutkikas osa-alue, enkä ole tekemässä mitään lääketieteellistä julkaisua, joten paneudutaan tässä nyt niinkin tuttuun välittäjäaineeseen kuin serotoniini. Serotoniini sanana lienee tuttu hyvin monelle. Se on aivoissa vaikuttava välittäjäaine, joka muun muassa lohduttaa, rauhoittaa, piristää, määrittelee suurelta osalta ruokahalua ja antaa paremman unen. Jo tämän perusteella voimme todeta, miten tärkeästä asiasta on kyse.

Aminohappo tryptofaani (aminohapot ovat osa proteiinia) tuottaa aivoihin serotoniinia muun muassa yhdessä useiden B-vitamiinien kanssa. Aminohapon tulee ylittää veriaivoeste tehdäkseen työnsä.

Aivot tarvitsevat toki paljon muitakin aminohappoja. Meille kuntoilijoille on tuttu aminohappolisä BCAA (leusiini, isoleusiini, valiini). Kuntoillessa BCAA muuttuu polttoaineeksi ja kuluu pois ja tekee näin tilaa tryptofaanille, joka voi siirtyä aivoihin tuottamaan serotoniinia. Tämähän osaltaan voi selittää sitä, minkä vuoksi kuntoilevat ihmiset ovat useinmiten tasapainoisempia tai jos olet useamman päivän kuntoilematta, alat jo kovasti kaipaamaan sitä.

Miten tämä sitten liittyy ruokaan? No niinkin paljon, että sinun tulee tasapainoilla oikeilla määrillä hiilihydraattia ja proteiinia sisältävien aterioiden kanssa. Tässä vaiheessa mun on jälleen kerran ihmeteltävä, mihin se karppaus (vähä hiilarinen, jopa hiilariton) ruokavalio oikein perustuu? Kun kuitenkin pystymme näyttämään toteen, että hiilihydraatit ovat hyvin tärkeitä näinkin tärkeän välittäjäaineen kuin serotoniinin tuotannolle!

Laihduttajan kompastuskivi

” Vähäkalorinen dieetti laskee naisten serotoniinitasoa, ja matala serotoniinitaso vaikuttaa pahemmin naisiin kuin miehiin. Monilla ylipainoisilla naisilla puolestaan vaikuttaa olevan jo lähtökohdiltaan matala serotoniinitaso”
” Veren serotoniinimäärä vaikuttaa ihmisen ruokavalintoihin. Muuttamalla hiilihydraattimääriä ja ottamalla huomioon vereen pääsevän hiilihydraatin laadun on mahdollista vaikuttaa aivojen serotoniinin määrään.” (Karin Hvoslef)

On siis hyvin loogista ajatella, että laihduttajalle tämä asia saattaa osoittautua varsinaiseksi kompastuskiveksi. Laihtuakseen kaloreita on laskettava, joka taasen johtaa serotoniinitasojen laskuun ja jos vielä valmiiksi serotoniinitasot ovat matalat, niin siitähän se soppa syntyy. Tästä syystä siis todennäköisimmin laihduttajat kokevat masennusoireita. Tässä vaiheessa tulee tehdä niitä oikeita, hyviä valintoja ruokasektorilla, jotta ruumis pääsee kemialliseen tasapainoon. Helppoako? Ei välttämättä, mutta kun asiaan perehtyy, siitä tulee vielä helppoa. Kun ruumis on kemiallisessa tasapainossa, se auttaa myös laihduttajaa tekemään oikeita valintoja ravintonsa suhteen. Eli viimeistään tässä vaiheessa on syytä unohtaa ne ananasmehudieetit tai kuvitelmat siitä, että syömällä pelkkää näkkileipää pääset tavoitteisiisi.

Toivottavasti tämä kirjoitukseni herättää teissä ajatuksia ja saa teidät paneutumaan asiaan vieläkin syvällisemmin. Haluan toivottaa kaikille tsemppiä, olit sitten laihduttaja, normaalipainoinen tai vaikka hieman lisäpainon tarpeessa. Liiku hyvin, syö oikein ja muista myös levätä. Niin helppoa se on :)