Mä olen

niin tyytyväinen itseeni jälleen :) Olin menossa crossing tunnille, kun näin salin käytävällä meidän salin työntekijän joka kehotti muo menemään pro pyöräilytunnille. No itse asiassa, mulla oli kyllä hinku mennäkin ja tietysti sitten menin ja en kadu pätkääkään. Vieläkin virtaa sellainen määrä endorfiineja veressä, ettei paljon parempi olo voisi ollakaan. Huih. Näiden pro tuntien miespuolinen vetäjä on ihan ehdottoman paras tossa hommassa. Hänelle sopii nuo tunnit niiiiiiin hyvin. Valtava tsemppaus koko ajan, hyvä meininki, loistavaa läppää :) jei! Tunnin jälkeen oli ihanaa taas kavuta saunan lauteille. Uskoisin olevani aikasta hyvässä kunnossa, palaudun kuitenkin huomattavan nopeasti noista sykettä reippaasti nostattavista koetuksista. Vaikka hengästyn voimakkaasti, niin saan olla kyllä aika maksimisykkeillä, ennenkuin hengitys menee puuskuttamiseksi ja saan nopeesti tasattua hengityksen kuitenkin. Sen verran on noilla pro tunneilla tullut käytyä, että osaan jakaa jaksamistani tunnin eri osioille niin, että tsemppiä riittää ihan viimeisiin puristuksiin asti. Aina on vielä jokunen paukku jälellä kun on sen aika. Oli aika, no… sanotaan nyt että tyydyttävää huomata, miten muutama hyytyi rinnalla. Miksipä sitä kieltää, en tietenkään ole iloinen siitä, vaan tunnen sen voittaja fiiliksen itsessäni, että olen omalla työlläni saanut itseni parempaan kuntoon kuin ehkä jokunen muu. Saahan nyt itsestään olla ylpeä, sehän on ihan tervettä.

Eilisen core tunnin jäljiltä on pientä lihaskipua, arkuutta ehkä ennemminkin vatsalihaksissa ja käsilihaksissa. Ihana tunne, kun tuntee omassa kropassaan, että on tehnyt jotain! Hei, wau ja tänään tuli puoliskolleni soitto meidän salilta :) minä hyväkäs ilmoitin hänet sinne ;) ja nyt menemme torstaina yhdessä tsekkaa mestat, minä menen tunnille ja puoliskoa odottaa siellä personal trainer. Uuuuu jee, siitä se lähtee, toivottavasti. Voi tuota… olen kyllä hänestäkin aikasta ylpee…vaikka tupakkalakko kiristää meidän molempien hermoja…yritän vain purra hammasta yhteen. Sitä paitsi, itsekin olen toisinaan väsynyt, hermo kireellä… niin yhdistelmänä kaksi hermot kireellä = katastrofi hetkittäin :D mutta… no tää on tätä ;)

Kotiin päästyäni lemppari ohjelmani, Salkkarit tietty, oli juuri alkanut ja jatkoa seurasi Huippiksista. Voisiko paremmin rentoutuakkaan treenin jälkeen. Uih.

Huomenna tiedossa iltavuoro, joten saapi nukkua aamulla normaalia pidempään :) ei ole kiire nousta ylös, jei. Voi kun olisi nätti päivä, voisin nautiskella olostani partsilla…tai lähteä dogien kans pidemmälle lenkille. Nyt vielä hetken aikaa nautin tämän illan laskevasta auringosta.