Per per perjantai!

Onpa jotenkin tosi dorga fiilis mennä tekee yksi iltavuoro tässä välissä ja sitten olisi taas viikonloppu… tässä kun ehti jo melkein päästä viikonlopun makuun loppiaisen vuoksi :) No tuo yksikin lomapäivä tuli tarpeeseen, ihmiselle, jolla ei ole ollut lomaa kuin kaksi viikkoa kuluneen reilu vuoden… lähes hei kahden vuoden aikana!!!! Että revitäänpä siitä sitten huumoria. Nyt J. suunnittelee meille ulkomaan matkaa ja toivoisi, että saisin palkatonta lomaa duunista :o Onkohan vain toiveajattelua, nimittäin kahden viikon lomamatka Intiaan, mmmm… kuulostaa helvetin hyvältä, mutta realiteetit… kolme koiraa, kissa, kaksi kilpikonnaa… lapsi…kuka hoitaa???? Kaksi viikkoa, laitanko ilmoituksen lehteen vai mitähän sitä keksisi :DDDD Ja sitten tietysti talous, onko varaa kitkuttaa yksi kuukausi puolella palkalla, no ei taida olla. Yyyyyyyyyyh… tää on niin tätä. Jasso, no josko ehdottasin J:lle, että tehtäisiin vaikka… pidennetty viikonloppumatka johonkin kaupunkiin, mutta toisaalta täällä pimeyden keskellä kaipaisi sitä lämpöä ja valoa :o No ei ole taas helppoa kun on niiiiiiiin vitun vaikeeta aina :DDDDD Just viikolla mietittiin duunissa, että mitähän sitä tekisi jos voittaisi lotossa. Mulle tuli ihan ekaksi mieleen, että palkkaisin kodinhoitajan!!!! Todellakin, palkkaisin hemmetti 24/7 käytettävissä olevan kodinhoitajan. Ah, siitä se elämä alkaisi ;)

No mut anyway. Huomennahan tämä mamma vanhenee jälleen. En ees kerro paljon tuljee plakkariin, sanotaan nyt vaikka että ihan tarpeeksi… ja jo riittäisi ;) Ja olisi siis tarkoitus lähtee yöksi hotelliin J:n kanssa :D Olen saanut yhden koiran hoitoon duunikaverille… ja kaksi koiraa olisi menossa hoitoon mun bestikselle. Nyt vain eilen sieltä tuli viestiä, että perheen isäntä on oksennustaudissa… ja nyt naamakirjan statuksessa oli bestiksellä ”Voihan flunssa…” Että voitte kuule arvata jännittääkö, kuseeko tämäkin reissu, yksi yö, mutta niin vaikea järjestää…puuuuh. Viimeksi kun yritin lähteä duunin pikkujouluristeilylle, niin sekin kusi, kun kaverin kävi oli niiiiiiin kipeä, ettei voinut harkitakaan koirienhoitoa (puhun nyt toisesta kaverista, en bestiksestäni ;) ). No ei tullut sitten lähdettyä sinnekään. Mutta sillä kertaa oli hemmetinmoinen onni onnettomuudessa, sillä tapasin sinä iltana J:n ja siitä se sitten lähti :) Eli kiitos oikeastaan kaverille siitä, että oli käsi kipee, emme olisi J:n kanssa tuskin muuten tavanneet. Asioilla tuppaa yleensä olla jokin tarkoitus. Jos nyt kaveriperhe sairastuu, jota en tietenkään toivo, en sen takia, että toivoisin itse pääseväni reissuun, vaan ennemminkin sen takia, etten haluaisi että he ovat sairaana siellä… niin ehkä minä ja J keksitään sitten jotain vieläkin siistimpää ;) Ei voi tietää.

Tämmösiä aatoksia tähän aamuun. Mukavaa viikonlopun alkua kaikille ja treenitsemppistä jokaiselle!