Surullista

Tänään oli vissi tarkoitus mennä salille treenaa, tosin kampaajan kautta. Matkalla kampaajalle, tytön isä soitti, että meidän 10 vuotias kiharakarvainennoutaja oli kuollu kotiin, sohvalle nukkuessaan. Kyllähän se pahalta tuntui. Mun oli lähdettävä sitten sitä selvittämään ja viemään meidän kuollutta koiravanhusta töihin, jotta saadaan se tuhkattavaksi. Olimme tytön kanssa kotona vasta vähän ennen kahdeksaa illalla, joten eipä tästä nyt sitten enää joutanut salille. Surullinen käänne tälle päivälle, mutta toisaalta onnekasta, että vanhus pääsi paremmille metsästysmaille niin sanotusti saappaat jalassa. Aamulla oli kuulema vielä ihan innoissaan ollut aamulenkillä. Meidän lääkäri veikkasi vahvasti, että vanhuksen sydän oli pettänyt :( Vatsaontelosta ei löytynyt mitään poikkeavaa palpaatio tutkimuksessa. Että tämmöinen ikävä juttu. Voi sentään. Kyllähän se sydäntä riipaisi kun pakkasin ensimmäisen oman koirani viimeiselle matkalle ja kannoin sen yhdessä työkaverini kanssa pakkaseen. Meidän pikku emäntä seurasi koko ajan vierestä, silitti vielä viimeisen kerran vanhusta. Mun mielestä on ihan hyvä, että lapsetkin saavat nähdä tällaisia asioita, mitkä kuitenkin kuuluvat elämään. Kun itse kuitenkin toimin tilanteessa hyvin hillitysti, enkä antanut aihetta hysteriaan, niin siinähän jälkikasvukin oppii, ettei kuolema ole paha asia. Ennemmin tai myöhemmin me täältä kaikki lähdetään. Nyt on uurna valittu ja noutajani tulee saamaan paikan irlanninsusikoirani vierestä, omasta kirjahyllystäni. Ne ovat sen ansainneet. Rakkaat karvaturrit. R.I.P Ulpukka.

Yksi vastaus artikkeliin ”Surullista”

  • Voih, surullista :( Itselläkin vanhoja koiria, molemmat jo 12 vuotiaita. Pelottaa jo etukäteen tuleva :( Onneksi ovat pirteitä ja terveitäkin, mutta sitä kun ei koskaan tiedä. Voimia.

Kommentointi on suljettu.