Terve, sairas vaiko luulosairas?

Nonnih, nyt tulee sellainen postaus, joka varmasti herättää ajatuksia ja tunteita. Ottakaa postaukseni kuitenkin niin, että tämä on mun spekulaatiota ja ajatuksia aiheesta, ei mitään faktaksi väitettyä tekstiä :) Joten turha saada sydämentykytyksiä tai verenpaineenkohoilua jo heti alkumetreillä.

Syy miksi tämän aiheen haluan nostaa tapetille, on siinä, että olen jo pitkään pohtinut kuinka paljon omalla elämäntyylillä on vaikutusta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Jos ruokavalio ja liikunta on kunnossa, niin yhtä lailla pääkopankin tulee olla kunnossa. Jostain olen poiminut kuvauksen, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja tuo sana kattaa mielestäni loistavasti koko repertuaarin mitä oikea hyvinvointi vaatii. Kun ihminen on fyysisesti ja psyykkisesti kasassa se voi hyvin :)

On paljon sairauksia, niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin, jotka rajoittavat ihmisten elämää. Nämä on otettava tosissaan. Missään nimessä minulla ei ole tarkoitus vähätellä kenenkään vaivoja. Ne ovat juuri niin todellisia kuin ihminen ne itse kokee. Se että ovatko ne oikeasti diagnosoitavissa fyysisiksi vai psyykkisiksi vai kumpaakin, onkin jo ongelmallisempi asia. Itse uskon, että moni fyysinenkin vaiva olisi hoidettavissa pääkopan remontilla ja toisinpäin.

Jos ihmisellä on jokin oikeasti krooniseksi diagnosoitu fyysinen ongelma / sairaus on ilmeistä, että se vaikuttaa myös mielenterveyteen! Nämä fyysiset oireet voivat vain pahentua kun mukaan astuu esimerkiksi sairaudesta koituva masennus. Jos emme hoida mielenterveyttä, emme ehkä saa fyysiselläkään puolella edistystä aikaiseksi. Pahimmassa tapauksessa fyysiset oireet pahenevat entisestään, ihmisestä tulee entistä toimintakyvyttömämpi ja masennus senkuin pahenee.

INFEKTIO INTERNETISTÄ

Olen myös pohtinut sitä, kuinka paljon ystävämme internet ja google edesauttavat siinä, että ihmiset tekevät itselleen mitä erinäisempiä diagnooseja. Facebookissa liikkuikin taannoin loistava kuva, jonka teksti meni kutakuinkin näin: ”Vain pari klikkausta ja mä olen käytännössä jo kuollut!”. Kuinka moni nostaa käden pystyyn tässä kohtaa, kun kysyn, oletko etsinyt vaivoihisi diagnoosia / selitystä netin kautta? Minä nostan ainakin ja voin rehellisesti myöntää sen. Olen kuitenkin aina kääntynyt myös ammattilaisten puoleen, enkä ole jäänyt hoitamaan itse itseäni. On jokseenkin pelottava ajatus, että joku tekee itselleen diagnoosin hyvin vakavastakin sairaudesta, etsii siihen netistä itsehoitokeinoja ja jäävät kotiin hoitamaan itse ”sairauttaan”, koska lääkäriin on niin hankala mennä / päästä, jonot ovat kuitenkin erikoislääkäreille pitkät ja se maksaa ja mitä näitä syitä nyt muita voisi olla. Mutta entäpä, jos tekemäsi diagnoosi onkin mennyt aivan puskiin, kyseessä onkin jokin aivan toinen sairaus tai vaiva? Entä jos hoidatkin itseäsi aivan väärin?

EI NE KUITENKAAN MITÄÄN TIEDÄ

Monet ovat saattaneet kokea myös, etteivät ole saaneet apua vaikka ovat sitä hakeneet. Kyllä, näinkin voi käydä, mutta ei pidä lannistua. Heti ensimmäisellä lääkärikäynnillä ei välttämättä päästä diagnoosiin, eikä se tarkoita sitä, etteivätkö lääkärit tietäisi mistään mitään. Monesti oikeaan diagnoosiin pääseminen vaatii asioiden poissulkemista. On varmasti aikamoinen lottovoitto, jos heti ensimmäinen käynti lääkärissä tuottaa oikean diagnoosin. Nyt en tarkoita mitään kausiflunssaa tai muuta vastaavaa vaivaa.

Ottakaamme esimerkiksi vaikka päänsärky. Mistä kaikesta päänsärky voi johtua? Lista on varmasti loputon! Ei lääkäri voi alkaa hoidattamaan jokaista diffilistalla olevaa syytä. Jostain on aloitettava. Kun potilas lähtee kotiin kädessään särkylääkeresepti, hän saattaa kokea, että hukkareissu. Mutta oliko sittenkään? Jos lääkitys ei auta, pääsemme ainakin asiassa eteenpäin. Mitä sitten tehdään. On turha odottaa, että sut lähetetään heti magneettikuvauksiin ynnä muihin tutkimuksiin aivokasvaimen varalta. Pahimmassa tapauksessa kyseessä voisikin olla kasvainsairaus, mutta kuinka todennäköistä se on? Eli jostain on lähdettävä liikkeelle ja kyllä, se voi vaatia useampia lääkärikäyntejä ja joo, se voi olla turhauttavaa.

”SAIRAUDEN” ARMOILLA

Varjostaako jokin sairauden oire päivittäin, viikottain, kuukausittain elämääsi? Oletko jo mielestäsi kokeillut kaikkea, mutta aina vain oireet palaavat? Olet ehkä muuttanut ruokavaliotasi, pudottanut painoasi, liikkunut enemmän, ottanut lääkkeitä, vitamiineja, lisäravinteita, venytellyt, jumpannut ja aina vaan johonkin sattuu tai kolottaa. Olet ehkä käynyt lääkärilläkin, ainakin kerran tai kaksi. Olet itse vakuuttunut, että juuri tietty sairaus on vaivanasi, mutta olo ei vaan helpota tai jos helpottaakin, niin vain hetkeksi. Tarkkailet itseäsi ja vointiasi lähes päivittäin. On hyviä ja on huonoja päiviä. Jos edellä mainittu kuulostaa tutulta, niin kyllä, jokin suo varmasti vaivaa, mutta mikä? Onko se sittenkään se googlettamasi sairaus???? Vai voisiko taustalla kuitenkin olla jotain muuta? Kyllä todellakin voi! Jossain on nyt menty pieleen ja pahasti. Joko tekemäsi diagnoosi ei ole oikea tai jos vaikka onkin, hoidat sairauttasi / vaivaasi silti väärin!

Omakohtainen esimerkkini:

Kärsin aikaa sitten ikävästä vasemmanpuolen hartiajumista / kiputilasta. Se haittasi treeneissä, se haittasi kotona, se haittasi nukkuessa, töissä eli toisinsanoen, se haittasi muo vähän kaikessa ja koko ajan. Ongelman vuoksi tuli myös sairauslomia töistä!

Tiesin, että asialle pitää tehdä jotain. Kotitohtori nosti tällöin päätään ja tutkin netistä mistä voisi olla kysymys. Diagnoosilista olisi voinut olla vaikka kuinka pitkä, sen verran moneen vaivaan oireeni täsmäsi. Oli puutumista, tunnottomuutta, voimattomuutta kädessä, särkyä hartiassa, kyljessä. Jossain vaiheessa olin melkein varma, että mulla on kylkiluita poikki kun kipu meni niin pahaksi :o Miten metsään olisinkaan mennyt, jos olisin jäänyt kotikonstein itseäni hoitamaan, ottamatta OIKEASTI selvää mikä muo vaivaa!

Menin yleislääkärille, taisin mennä päivystykseen ensimmäisen kerran, kun olo oli niin tukala. Juu, tulehduskipulääkettä ja lihasrelaksantteja. Jostainhan se on aloitettava. Vaiva ei kadonnut, eikä myöskään juurikaan helpottanut. Lääkäriin uudelleen. Noh, kyllä täällä jotain jäykkyyttä on. Lähete fysioterapeutille. Fysioterapeutti tsekkasi mut läpi ja iski terveen leiman papereihin. Ei mussa mitään vikaa ollut, jos nyt hieman vasen olkapää on snadisti ylempänä kuin toinen, hmmm… jotain kireyttä, mutta ei mitään vakavaa. Vaiva jatkuu.

Kävin taas lääkärissä. Sain ensiavuksi kortisonia ja puudutusainetta suoraan lihakseen. Hetkellinen apu, siis ehkä just just päivän apu.

Olin käynyt myös hierottavana, ei apua, vaiva ei helpottanut. Venyttelin, vanuttelin itsekseni, tein fyssarin antamia jumppaliikkeitä, ei auttanut.

Menin HYVÄLLE URHEILUHIEROJALLE ja kuinka ollakaan, tulin terveeksi! Jo samana päivänä mulla oli sellainen olo, kuin koko ongelma olisi vain pyyhkäisty pois eikä sitä olisi koskaan ollutkaan. Käsittely teki kipeää, todella kipeää. Siitä oli nautinto kaukana, mutta SE AUTTOI! Mulla oli kertakaikkisen jumissa vasemman puolen hartian lihakset ja siitä johtuen kärsin myös kaikenmoisista muista vaivoista.

Eli mitä opin tästä! Haen apua vastaisuudessakin niin kauan kuin sitä saan :) Mulle kävi aivan mahtava tuuri suorastaan, että löysin tuon asiansa osaavan hierojan, joka ratkaisi mun ongelman. En voisi olla tyytyväisempi! Mutta huomaatteko, kuinka monta niin sanotusti turhaa käyntiä (eikä tuossa ole mainittuna ihan jokaista lääkärikäyntiä) mulla oli ennen sitä, eri tahoilla? Kyllä, niitä oli. Tästä keskustelimme sitten hierojan kanssa, että olisi todella hyvä, jos eri ammattikunnan edustajat tekisivät enemmän yhteistyötä terveydenhuollon puolellakin. Kyllä muo hieman kummastutti, että fysioterapeutti ei suositellut mulle hierontaa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Mutta aikaa meni ja jossain vaiheessa mietin jo että mussa on jokin todella paha vamma tai vika, mikä ei ehkä korjaannukkaan ja sieluni silmin näin miten mun bodausura lopahtaa ennenkuin ehtii kunnolla edes alkamaankaan. Onneksi näin ei ollut eikä käynyt :)

Ja mitä tulee mielialan puoleen! Kyllä oli hymy herkässä jälleen kun vaiva oli poissa, treeni kulki, ei särkenyt, ei jomottanut ja pystyin jatkamaan elämääni ilman tätä ikävää ongelmaa :) Ongelman kanssa, olin hyvin turhautunut ja mielestäni se vaikutti mielialaanikin negatiivisella tavalla.

 Toinen omakohtainen esimerkkini:

Työssäuupuminen. Oma taustalla oleva tarinani on hyvin pitkä ja monivaiheinen, en mene siis yksityiskohtiin sen tarkemmin, koska postauksestani tulisi tällöin monen sivun mittainen. Mutta kuinka moni myöntää kärsineensä tai kärsivänsä tälläkin hetkellä työssäuupumista? Tai ylipäätään uupumisesta?

On ikävää ajatella, että on olemassa ihmisiä, jotka pitävät uupuneita laiskoina ihmisinä. Se että päivästä päivään vain tekee ja suorittaa, tuntematta siitä sen suurempaa mielihyvää tai onnistumista ei mielestäni ole oikein. Hermot ovat jatkuvasti kireällä, itku on herkässä, mikään ei jaksa oikein kiinnostaa, ei edes muut ihmiset. Olet jatkuvasti väsynyt, mutta siitä huolimatta on asioita jotka on hoidettava vaikka kuinka väsyttäisi, kiukuttaisi, harmittaisi, ahdistaisi ja niin edelleen. Näet vähän jokaisen asian ja tapahtuman negatiivisessa valossa. Positiivisuus on kadonnut. Onko se normaalia? No totta hitossa ei ole! Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus nauttia elämästään. Jos et ole onnellinen, jos et jaksa, tee asialle jotain.

Itse olin pitkään tällaisessa jaksan, en jaksa, jaksan, en jaksa kierteessä. Ja taas, sairauslomia, pätkittäisiä sellaisia. Hetken jaksoin taas ja uupumus palasi jälleen. Mielestäni hain apua tähänkin ongelmaan, mutta ongelma ei ratkennutkaan saamallani avulla. Jatkoin kuitenkin sitkeästi ongelman ratkomista ja tällä hetkellä, onnekseni, voin todeta, että asia on hyvin hoidossa.

Olen itsekin mennyt tämän ongelman kanssa siihen harhaluuloon, että MUN TÄYTYY vain jaksaa ja kestää. Miksi en minä jos muutkin? No ehkä siksi, että minä olen ollut ylikuormittunut, eikä kaikki ihmiset vain yksinkertaisesti voi jaksaa samalla tavalla asioita. Ei täällä kuitenkaan ketään helpolla päästetä. Ihan jokaiselle ihmiselle lankeaa se oma ristinsä kannettavakseen.

Missään nimessä en näe itseäni tänä päivänä laiskana ihmisenä. Koen, että olen oikeastaan ihan jees tyyppi, ahkera ja tunnollinen. Olen hakenut itselleni apua ja vihdoin sitä saanut. Näin voin olla muillekin, perheelleni, ystävilleni, työkavereilleni parempi ihminen. Kun minä voin hyvin, voi perheenikin :) ainakin paremmin :) Omien negatiivisten fiilisten ja ajatuksien kylväminen ympäristöön ei johda muuhun kuin isompaan kaaokseen ja ongelmaan ympärilläsi. Se on varma se.

ELI tässä tullaan nyt siihen, että tällä hetkellä kun koen olevani henkisesti ja fyysisesti paremmassa voinnissa kuin koskaan aikaisemmin, nautin elämästäni! Kenenkään on turha tulla osoittamaan muo sormella tyyliin ”Hyvähän sun on sanoo … ” niin onkin, mutta vain siksi, että MINÄ olen ITSE hakenut itselleni apua ja ottanut sitä vastaan :) Ei ole itsekkyyttä huolehtia itsestään, sen olen tajunnut tässä vasta näin kypsällä iällä :) On ennemminkin vastuullista toimintaa pitää itsestään huolta! Hyvinvoivana musta on paljon enemmän iloa muillekin.

LOPUKSI haluaisin kuopata tuon otsikossa kummittelevan sanan ”luulosairas”. Sellaista ei ole olemassakaan. Jokainen vaiva, vika, tunnetila on oikeasti olemassa. Pitäkää itsestänne huolta OIKEALLA tavalla :)

HEI NY!