Ugh!

Tänään on se lepopäivä, ansaittu sellainen. Oli saamarin kiire töissä, en ehtinyt syömään koko päivänä :O Onneksi mulla oli noin 0,6l rahka-piimä-jogurttijuomaani mukana, niin vetelin sitä sitten välipaloina, ettei nyt ihan köpelösti käynyt. Tommoset päivät on tavallaan aika syvältä, sen vuoksi juuri, ettei kerta kaikkiaan ehdi syömään :( muuten kyllä diggaan että on tekemistä ja kiirettä.

Kaiken kruunaa se, että meidän pikku whippet neiti on sitten ripulilla. Yöllä vähän ennen kahta heräsin siihen kun hän piippasi makkarin ovella. Ulos oli päästävä. Ulkona oli aivan levoton ukkonen ja vettä tuli kuin esterin persiistä :O Mutta minkäs teet, pakko oli mennä. Sen muutaman minuutin aikana ehdimme kaikki kastua aivan läpimäräksi. Fiilil oli kuin ois kylmään suihkuun juossut kun menin rapun ovesta ulos :/ No siinä keskeytyi mukavasti yöunet. Myös pikkuneiti päätti herätä, uh. Aamulla kello soi taas klo 5.45 armollisesti, eikä auttanut kuin nousta ylös vaan. Ois niin tehnyt mieli jäädä nukkumaan…sitä paitsi, mä näin jotain ihan ihme untakin… Hmmm… se oli jotain…painajaista… jotain outoa se oli, nyt en muista.

Otin sit whippettini mukaan duuniin. Tottahan toki se yrjösi auton takapenkille, kuinkas muutenkaan. Tosi täydellistä. Sama toistui myös kotimatkalla… jei! Välillä kyllä mietin, että mitä hemmetin järkeä on lemmikkieläinten pidossa?!?!?!?!? Ainakin tällaisina yrjö-paska rumbahetkinä :( murh.

Sitten kun tulin töistä kotiin, olin pissattanut koirat ja alkanut siivoomaan kissanhiekka-astiaa (ihanaaaa!) niin faija soittaa. ”Koskas oot tulossa?” Siis hä, mutsin piti tuoda tyttö kotiin tänään… No se oli autuaasti unohtanut sen ja siellä odotettiin, että _minä_ tulen hakemaan. Voi vee, hommat senkuin paranee. Minä olen himassa alusvaatteisillani, hirvee hiki pinnassa kun pesen ja puunaan tuolla kuumassa kylppärissä kissan astiaa… en ole ehtinyt vieläkään syömään ja sit soitetaan, oletko tulossa? Ööööö, ihan vähän vissiin mun ääni tiukkeni puhelimessa, että mitä hitsii, eihän tän nyt näin pitänyt mennä. No äsken faija soitti ja sanoi lähtevänsä kävelemään tytön kanssa tännepäin. No ok, hyvä niin, ehdin lopulta syömään itsekin. Eli onko mun arki kiireistä???? Öööö, on, ihan sika kiireistä…aina! Puoliskokin tekee nyt sellaista duunivuoroa, ettei se ehdi juuri ollenkaan osallistumaan mihinkään arkiaskareisiin… ja sekin tuntuu vähän epäreilulta. Mä lennän pää kolmantena jalkana paikasta toiseen ja kun hän lopulta tulee kotiin, kaikki on valmista?!?!?!?!?!? Epistä sanon minä.

Ulkona tuulee ihan hulluna. Onko se myrsky nyt tulossa, apua. No siitä huolimatta meidän ois tarkoitus mennä anoppilaan grillailee tänään illalla, jos ja kun ehkä tuo puolisko ehtii kotiin tuolta ihmisten aikaan. Toivottavasti. Tämmöstä siis täällä tänään. Huomenna pitänee sitten taas jumppailla :) jei.