Uhhuh!

Hitsiläinen etten sanoisi. Olo on vähän kuin jyrän alle jääneellä :D Yöllä näin unta, että olin kaverini kanssa festareilla ja alettiin pystyttää telttaa. Oli tuulinen ja sateinen päivä ja teltta vuosi. Kysyin kaverilta, että onko meillä makuualustoja, että voi tulla vähän kosteet oltavat. No ei ollut ei. Sitten heräsin ja tajusin, että olin aivan hiestä läpi märkä, siis aivan totaalisesti. Hienoa. Sitten tuli tietty vilu ja ärh, lakanat tuntuivat ällöttäviltä. Minkäs teet, kun on kipee niin on kipee. Nyt kurkun ja kaulan seutua pakottaa, päätä särkee ja niska on jäykkä ja kipeä. Että on mukavaa. Mikä ehkä eniten tässä vituttaa suoraan sanottuna, on se, ettei pääse salille. Tai no pääsisi jos menisi, mutta ehken nyt riskeeraa terveyttäni heittäytymällä älyvapaaksi ja menemällä sairaana jumppaamaan ;) Pakko se on tästäkin taudista taas toipua. Mikähän hitto siinä on, että nyt viime aikoina, kuluneen vuoden sisällä, olen ollut kipeenä… enemmän kuin kerran???? En mä yleensä sairasta. Onko sitten tautipaine tuolla isossa talossa (töissä) niin suuri, että saan kaiken???? Vai olenko jättänyt toipumatta edellisistä taudeista… ja vastustuskyky kärsii???? Tiedä häntä. Mutta silloin kun olin pienessä duunipaikassa, niin en mä ollut kipeenä juuri koskaan :o Entä jos viime viikon rokotus (raivotauti) on hetkellisesti tehnyt notkahduksen vastustuskykyyn? Onkohan sellainen mahdollista? No mitä sitä spekuloimaan, sairas mikä sairas, ei auta. Huoh. Sain ajan terkkarille klo 14.30. Mitä sitä nyt lääkärille aikaa varaamaan ja kuluttamaan niiden kallista aikaa (varmaan muitakin sairaita jonoksi asti), kun eihän tällaiseen kausilentsuun ole muuta parannuskeinoa kuin aika ja lepo. Mut meidän on vietävä duuniin saikkutodistus jokaiselta poissaolopäivältä :o Ymmärrän sen tavallaan, mut toisaalta… turhauttaa hakea todistusta tällaisen taudin vuoksi, kun tietää, ettei siellä sanota kuin käsipäivää ja morjens… mut kun todistus on oltava!

Ohhohhoijakkaa. Imurin varteen kuitenkin tartuin. En mä osaa vain olla. Tällainen mä olen. Aina oltava jotain tekkaa, mä en kykene (en halua) vain maata ja möllöttää. Elohiiri, duraselpupu, mikä lienee. Eilenkin kun en päässyt jumppaamaan oli kuitenkin pakko kävellä koirien kanssa tavallista pidemmät lenkit, kun ei vaan voi olla. Tämäkin aamu alkoi tavallista pidemmällä koiralenkillä ja saattelin samalla tytön kouluun :) Sit on koko ajan pakko vähän hinkata paikkoja täällä kotonakin. Ruoka vaan ei maistu. Eilen pakotin itseni syömään leipäjuustoa… ja sitten natustelin ruissipsejä iltapalaksi. Joo, tosi terveellistä ja vatsa kiittää, mut kun ei vaan saanut uppoamaan mitään muuta. Ai juu, yksi päärynä tuli syötyä päivän aikana. Ei tee mieli mitään lämmintä, vaan jotain hedelmiä… ja niitähän mun ei pitänyt juurikaan syödä, mut onhan sitä ihmisen nyt jotain syötäväkin :o oli kipee taikka terve. Tosin varmaan kalorikulutus on nyt minimissään… joten turhaa sitä tunkee suuhunsa kaikenmoista.

Viime yönä en muistaakseni nähnyt painajaisia. Ainakaan tämä yksi ihminen ei päässyt seikkailemaan uniini. Hyvä niin :) Hän on yksi ja ainut ihminen tällä hetkellä, jolle multa ei heru empatiaa, ei sympatiaa… ja sen hän varmisti omalla toiminnallaan. Siitä on jo aikaa… aika paljon, mutta silti ketuttaa koko ihminen. Pöööh. En ole kyllä kyseisestä daamista kuullut mitään positiivista muidenkaan suusta… joten tuskin olen ainut jonka antipatiat ovat hänen puolellaan. Ärh, yritän olla kelaamatta koko asiaa ja itse asiassa enpä juuri kelailekaan, mutta sille ei mitään mahda jos hän tunkee uniin :DDDD

Sellaista tälle aamulle. Nyt vain… tekemään jotain :) yleishyödyllistä. Palaillaan. Mukavaa syyspäivää kaikille :)