Vihdoin ja viimein…

… kotosalla. Oli jotenkin hyvin nihkee tempoinen duunipäivä. Tai no… kyllä aika kului, mut musta ainakin tuntui, että mul oli pää ihan jäässä. En ollut ollenkaan vastaanottavaisella tuulella. No ja tulihan sitten yksi hätätapauskin siihen yllättäen. Sitä sitten siinä hoitaessa … lopulta kuitenkin päädyttiin eutanasiaan :( Surullista sinänsä, mutta, no omistajat olisivat voineet tuoda potilaan vähän aikaisemminkin lääkäriin. Näin. No mutta päättyihän se päivä lopulta ja nyt olen kotosalla, jei.

Duunikaverit suunnittelivat tietysti kovasti huomista risteilyä. Ehkä ihan snadisti otti kupoliin, kun ei pääse nyt lähtee. Mutta yritän psyykata itseni ajatuksella, että eipähän tule ainakaan krapula :D jei. Jotain hyvää siis tässäkin.

Nyt lötkähdän soffalle istumaan… tai siis makaamaan. Huomenna salille, ainakin ois vissi aikomus. Jalkatreeni ois vuorossa. Jah, tuleekohan sitä nyt sit syynättyy niitä miespuolisia ja arvottua, että kukahan se mahtoi olla joka muo lähestyi :o No oli kuka oli… se ei mun treenaamiseen kyllä vaikuta. Jos ei ole pokkaa tulla ihan omalla naamalla esittäytyy, niin… olkoot ;) Nyt määää meen. Mukavaa iltaa kaikille!